TUOTANTOPÄIVÄKIRJA -ohjaaja tilittää

Perjantai 11.2.2005 Päivä 1
Heti aamusta oli päällä mukava elokuvanteon tunnelma ja hampaita pestessä pohdiskelin, että päivä tulee kokonaisuudessaan menemään viikonlopun kuvaussuunnitelmia varmistaessa. Luentojen jälkeen suuntasimme Jeren ja jo viralliseksi Vesuri Productionsin Kuopionpään kuskiksi muodostuneen Visa Lakan kanssa Kuopion Autokaupalle hakemaan sponsoriajokkia viikonlopuksi. Vaihtoautopäällikkö yllätti ystävällisyydelläään ja saimme käyttöön tila-Chyrslerin, "syslerin". Kuopion keskustan läpi sillä ajellessani ajattelin auton olevan aivan liian iso meille, koska avustajiakaan ei lähtenyt mukaan. Ajo olikin aluksi aika jäykkää...

Auton jälkeen noudettiinkin mediakeskukselta punapäät valaistusta hoitamaan. Kyllähän ne 800 W:n lamput ihan kirkkaalle vaikuttivat, huolettaa vaan mökin sulakkeiden kestävyys. Päivä meni tavaroita valmiiksi järjestellessä ja illalla ne ahdettiinkin sysslerin takaosaan. Ainoaksi avustajaksi Kuopiosta lähti Vesuri Productionsin luottomies, elokuvissakin esiintynyt Antti Riuttanen. Kaupan kautta suuntasimme Iisalmeen, missä tiimi rentoutui tyhjässä kodissa muutaman oluen ja elokuvan parissa.

Lauantai 12.2.2005 Päivä 2
Herätys jo puoli kahdekaslta, tunnin päästä pitäisi olla liikkeellä Sonkajärveä päin. Muu tiimi oli enemmän kohmeessa kuin minä, onneksi olut ei maistu minulle. Elokuvan päänäyttelijä, Pasi Martikainen, noudettiin ovelta ja sysleri täyttyi edelleen kairasta, haulikosta sekä pilkkivermeistä. Tila-auto oli sittenkin tarpeen.. Sonkajärvelle mukaan liittyi toinen Vesurin luottomies, Jyrki Lappalainen. Jyrkillä oli Ekin mersu lainassa, jolla ajaminen kuulemma olikin aika mielenkiintoinen kokemus. Mökkitielle oli jälleen tuulen mukana kinostunut lunta ja jouduin lapiohommiin. Kaikkeen sitä pitääkin ohjaajan taipua. Jos nytkin olisi ollut yksi avustaja lisää, olisi sen voinut laittaa lapioimaan ;) Onneksi sysleri lähti pienellä vaivalla jälleen liikkeelle.

Mökillä alkoi pikainen toiminta: Tavarat purettiin, sauna laitettiin lämpimäksi, Jere keitteli verta ja Antti alkoi maskeeraamaan Jyrkiä. Niin, Jyrki joutuikin yllättäen näyttelemään koska en saanut hommattua statistia Iisalmesta lauantaiaamun kohtaukseen. Hyvä avustaja taipuukin kameran eteen elokuvan sitä vaatiessa. Kohtaus kakkosen kuvaukset lähtivät hyvin käyntiin ja valaistustakin jouduttiin laittamaan tulille. Lamput toimivat hyvin, vielä kun ois ollut pari valomiestä heijastamassa valoa... Storyboard osottautui erinomaisesti paikkansa pitäväksi ja suureksi avuksi tuotannossa - näki tarkkaan mitä on tehty ja mitä on vielä edessä.

Kakkosen jälkeen kuvattiin rauhallisesti montaasityyppistä kolmoskohtausta. Hämärän tullessa tiimi piti hieman taukoa - aika harvinaista meidän kuvauksissa. Statistit saapuivat kuuden aikaan ajallaan ja Antti pääsi jälleen maskeeraamaan. Epäilykseni narisevista, pakkasta pelkäävistä valittajista oli onneksi väärä, sillä statisit osottautuivat rautaisiksi ammattilaisiksi, joilla oli kokemusta elokuvanteosta. Parhaat avustajat taitaa siis edelleen löytyä Pohjois-Savon Hollywoodista, Iisalmesta. Ilta sujui kuvatessa odotuksiani paremmin ja saimme huomattavan hyvää jälkeä. Yhden aikaan kuvaukset päättyivät ja nukkumaan pääsi katselukopioden tarkistuksen jälkeen kello 03:00.

Sunnuntai 13.2.2005 Päivä 3
Okei, tänä aamuna oli jo vaikea herätä kello 6.30. Statisti täytyi palauttaa jo kahdeksi Iisalmeen näytelmäharjoituksiin, joten kuvaukset tuli aloittaa heti kun valo riittää, jotta kiirettä ei tulisi. Tiesin että aamun kuvaukset tulevat olemaan rankat ja olinkin valinnut kohtaukseen statistiksi Kimmo Jalkasen, joka oli aikaisemminkin osoittanut luotettavuutensa vaativissa kohtauksissa. Vaille kymmenen tiimi aloitti lumikenkävaelluksen edessä siintävän paljaan mäen huipulle. Lumikengillä oli muuten yllättävän mukava kävellä ja niillä pystyi myös juoksemaan. Onneksi Seikkailukeskus tuli meitä vuokrahinnoissa hyvin vastaan. Muuten emme luultavasti olisi jaksaneet tulla mäeltä enää alas umpihangessa ja olisimme joutuneet syömään jonkin tiimin jäsenen.

Kuvaukset lähtivät mainosti käyntiin ja storyboardia seuratessa otoksia tuli nauhalle kuin itsestään. Still-kuvaajana vaihteeksi toiminut Antti Riuttanen otti mainioita maisema ja making-of kuvia. Muutaman tunnin jälkeen mäellä puhaltanut tuuli alkoi jo hieman viilentämään innostusta. Välillä tuntuikin että olimme jossain Lapin tunturilla - tosin en voi tietää koska en ole koskaan Lapissa käynyt. Painoimme hommia kuitenkin rautaisesti kohtauksen loppuun asti ja yhden aikaan olimme takaisin mökissä lämmittelemässä.

Tunnin tauon jälkeen kuvasimme vielä uudelleen joitain edellisen päivän kohtauksia, koska kuvaajan huolimattomuuden takia edellisen päivän joihinkin otoksiin oli tullut häiritsevää linssilikaa. Tämäkin olisi vältetty mikäli mukana olisi ollut yksi avustaja enemmän, silloin olisin ehtinyt myös itse tarkastamaan linssin puhtauden. Lopuksi siivosimme mökin ja laitoimme tavarat kasaan. Se odottaakin tulevaa viikonloppua lämpimänä..

Lauantai 20.2.2005 Päivä 4
Aamulla podin pahemman puoleista chat-krapulaa. Olin edellisenä iltana 3 tuntia Diggarin chatissa puhumassa Metsurin Paluusta, elokuvasta josta en muistanut enää paljon mitään. Illan piti huipentua elokuvan esitykseen kanavalla, mutta sen sijaan ruutuun pyörähti pornokanavien mainoksia. Kanava oli kuulemma ripannut elokuvan jotenkin virheellisesti lähetyskoneeseen, joka sitten hyppäsi leffan yli soittolistalla. Siitäkin huolimatta päivä lähti käyntiin jo 5.30. Sonkajärvelle tuli ehtiä hyvissä ajoin, jotta kaikki valoisan kohtaukset saataisiin kuvattua. Pakkausvaiheen ensimmäinen operaatio oli kamerakärryn ähräys pieneen Nissaniin. Kyllähän se sinne matkustamon puolelle mahtui pienen sovittelun jälkeen - tosin vaihteiden vaihtaminen oli vaikeaa.

Tiimi saatiin kasaan ja auto oli tiukasti täyteen ahdettu. Tilanne helpotti Iisalmessa, josta mukaan lähti Vesuri Productionsin vakio ajokki -Ekin Mersu. Mukaan liittyi myös miespääosa, Pasi Martikainen. Viikonlopun tarkoitus oli keskittyä lähinnä elokuvan keskustelupainotteisiin kohtauksiin ja olinkin huolissani kyvystäni ohjata niitä. Kuvaukset lähtivät käyntiin klo 11 ja tiimi otti lähikosketuksen umpihankeen. Runsas 2 tuntia kului kuvaillessa ja kameran kanssa hangessa rämpiessä. Tiimi jaksoi hyvin ja oli oikeanlaisesti asennoitunut.

Lumessa rämpimisen jälkeen tiimi piti reilun tunnin lämmitelly- ja ruokatauon mökissä. Lamput haettiin aitasta lämpimään ja laitettiin tulille - alkoi sisäkohtauksien kuvaus. Storyboardin johdattelemana kuvaukset sujuivat mallikkaasti, tosin studiomökki oli välillä ahtaanoloinen. Pasi Martikainen jatkoi työtään tuttuun ja varmaan tahtiin. Illan pimetessä hiottiin kamera-ajoja uudelleen ja uudelleen, kunnes saatiin tyydyttävää jälkeä. Tiimi siirtyi vielä Sonkajärvelle huoltoasemalle kuvaamaan illan viimeisen kohtauksen. Kuvaukset päättyivät loistokkaasti jo klo 23, eli päivä oli Vesuri Productionsin mittapuulla lyhyt. Katselukopioiden tarkastuksen ohessa vilkaisimme vuorokaudella siirtynyttä Metsurin Paluun lähetysta Diggarilla. Lähetystaso oli kerrassaan ala-arvoinen, kuvan kontrasti oli vedetty seinille ja ääni oli epämääräistä rätinää. Nyt katsojat todella saivat aivan väärän kuvan meidän tuotannosta. Tilanteen pitäisi kuulemma korjaantua ensi viikon näytöksessä.

Sunnuntai 21.2.2005 Päivä 5
Yhdeksän aikoihin Ekin Mersu jyskytteli Sonkajärvelle päin ja kuvaamassa oltiin yhdeltätoista. Tällä kertaa vuorossa oli halkopino kohtaus, jossa kuvailtiinkin tovi pelkkää puiden pilkkomista, tulipahan sekin tehtyä sitten. Sää tuntui aavistuksen kylmemmältä ja teinkin kuvausolosuhteet mahdollisimman helpoksi: perustin itselleni ohjauskeskusen autoon, kikka jonka opin armeijasta. Kuvaukset sujuivat mallikkaasti auton suojista komentoja antaessani. Tälle viikonlopulle meille sattui puomiin todella ammattitaitoisesti toiminut Johanna. Hän on tähän mennessä ainut puomi, joka muisti sammuttaa mikin. Jälleen still-kuvaajana toiminut Suvi otti onnistuneita kuvia ja tällä kertaa oli jopa aina ajoissa, kiva tietää että ohjaajan ärähdykset olivat menneet perille.

Iltapäivä kului rauhallisesti second unit ottoja kuvatessa ja lähtöä alettiin tekemään jo neljän aikoihin, edellä aikataulusta. Ahkeran pakkailun jälkeen seurasi katselukopioiden tarkastus Iisalmessa ja ahdas kyyti Kuopioon. Tiimi oli vielä varannut minulle ahtaimman paikan, luultavasti jonkinlaiseksi kostoksi viikonlopusta. Eipä oikeastaan haittanut, koska kumminkin sain ryhmältä mitä halusinkin - laadukkaita ottoja elokuvaan.

Perjantai 25.2.2005 Päivä 6
Glamouri Vesuri Productionsin kuvausviikonloppujen ympärillä jatkuu edelleen, mielenkiintoista. Tällä kertaa johtoporras suuntasi heti aamusta pirteälle pakkaslenkille KPY:n studiolle haastattelun nauhoituksiin. Haastattelu sujuikin hyvin lukuunottamatta muutamaa varsin hauskaa pikku mokaa, jotka löytyivät varsinaisesta lähetyksestäkin. Myös leikkaaja-kuvaaja Jere Vainikka ilahdutti katsojia kertoen kameran edessä näkemyksiään Metsurin Paluun suosiosta ja tulevista projekteista. Lähetyksen jälkeen menimme Jeren kanssa kirpputoreille etsimään vaatteita viikonlopun näyttelijöille. Samaan aikaan graafikko Mikko Lepistö sotki hiki hatussa jo varastoon hankittua vaatetusta huomisen kuvauksia varten. Myös tyylikkäät tappovihkot saivat Mikon käsissä kansiinsa ajan tuomaa patinaa.

Pasi Martikainen saapui hyvissä ajoin iltapäivällä ja lähdimme kalustonkeräyskierrokselle. Lamput ja lämmitin haettiin vuokralle, kirpputorilta kerättiin lisää vaatetta mukaan ja K-raudasta haettiin styroksia valoa heijastamaan. Lopuksi kävimme vielä katsomassa kävivätkö vaatteet ollenkaan naispääosa Kirsti Savolan päälle. Vaatetus sopi mainiosti Marikan rooliin ja lisäksi Kirsti yllätti loistavalla rooliin valmistautumisella. Illan Vesuri Productions rentoutui jälleen muutaman oluen kera. Pasi Martikainen ja Antti Riuttanen kävivät viikonlopun kohtausten repliikkejä läpi useaan otteeseen. Pikkuhiljaa tarvittavat vivahteet ja roolihahmojen luonteet alkoivat sopia miesten suuhun paremmin. Keskusteluja vatvottiinkin niin monesti että ainakin minua alkoi reippaasti nukuttamaan. Myöhempää viikonloppua ajatellen harjoitus oli todella tarpeellinen.

Lauantai 26.2.2005 Päivä 7
Kello pirahti iloisesti vaille seitsämän, moneen viikonloppuun en ole nukkunut pitkään. Arkipäivät ovatkin sitten aivan toinen asia... Hurautimme Pasin kanssa Jerelle, jossa autoa lastattiinkin hetkinen. Mikko oli yöllä baarista tullessaan hoidellut tuoreet kirpparilta löydetyt roolivaatteet elokuvakuntoon, hieno saavutus. Tällainen omistautuminen onkin tarpeen elokuvaa tehdessä, muuten hommat eivät koskaan hoidu. Jere oli jälleen hieman aamunkohmeinen, mutta virkeni hyvin päivän mittaan. Menimme hakemaan näyttelijöitä Pasin kanssa ja viikonlopun avustaja, Juuso Oravainen, hoiti lopun tiimin sekä kaluston kuljetuksen kuvauspaikalle. Näyttelijöiden noudon jälkeen kohtauksen 14 kuvaukset aloitetiin kello yhdeksän jälkeen. Kuvasimme aivan rauhassa ja näyttelijät olivat miellyttävän hyvässä vireessä. Kirstin ja Pasin yhteispeli näytti hyvälle kamerassa sekä Antin "Hyvvee päevee!" vuorosanakin saatiin hiottua luontevaksi. Antti myös alkoi päästä rooliin sisälle vielä edellisen illan harjoituksia enemmän.

Kuvaukset jatkuivat mukavasti sisätiloissa, jonka Juuso olikin jo saanut mukavan lämpimäksi. Rutiinilla mentiin eteenpäin storyboardia seuraten. Kirsti laittoi ohjaajan kykyni koetukselle kysellen teatterinäyttelijän tapaan taustoja ja tavoitteita Marikan repliikkien taustalla. Niille löytyikin aivan uusi ja raikas tulkinta, joka ei heti olisi tullut mieleeni. Kohtaus purkitettiin parissa tunnissa ja hyvää jälkeä tuli. Kirsti vietiin kotiin ja tiimi piti pientä taukoa lämpimässä mökissä.

Hetken päästä jatkettiin Kohtaus 8:n parissa jäällä. Olosuhteet olivat erittäin vaikeat, pakkasta oli n. -13 ja tuuli aukealla järvellä voimakas. Näyttelijät alkoivatkin hyytyä päivän edetessä, kirjaimellisesti. Huulet nimittäin eivät enää meinanneet aueta. Tekniikka pelasi hyvin eikä pakkasesta ilmaantunut mitään ongelmia lukuun ottamatta miehistöä. Puomina koko päivän toiminut Juuso Oravainen ilahdutti asiantuntemuksellaan äänen tallenuksen ja käyttäytymisen suhteen. Tuulen puhinoita tallentuikin nauhalle harvinaisen vähän. Lopulta kahden pakkasessa ja viimassa vietetyn tunnin jälkeen kohtaus oli suurinpiirtein kuvattu. Tiimi siirtyi mökin puolelle lämmittelemään ja pakkailemaan tavaroita. Illalla tarkastettiin vielä katselukopiot, jotka vaikuttivatkin hyvältä. Tosin lisäottoja tulisi ottaa seuraavana päivänä muutamasta kohtauksesta. Ilta vierähti vielä yhden elokuvan parissa. Olinkin aika väsynyt illasta..

Sunnuntai 27.2.2005 Päivä 8
Päivä alkoi vieläkin varhaisemmin kuin edellinen, kello soi jo kuuden jälkeen. Pienen sängyssä makoilun jälkeen pääsin lopulta ylös ja Pasin kanssa olimme Jerellä seitsämän aikaan. Veret sekoiteltiin gorepumpun säiliöön ja tavarat laitettiin lähtöä varten valmiiksi. Graafikko-Mikko uskaltautui mukaan kentälle still-kuvaajaksi sekä maskeeraajaksi. Mökille tultua Pasi jatkoi näyttelijöiden hakukierrosta ja Jeren sekä Mikon kanssa valmistelimme kuvauspaikkaa. Aloittamaan päästiin todellakin aikataulussa, jo ennen yhdeksää ensimmäinen "kuvaa!" kajahti pirtissä. Kuvasimme heti aamusta sisäkohtausta kahvipyöydässä Pasin ja Antin kesken. Harjoitusten pohjalta kohtaus meni luontevasti rutiinilla, eikä ongelmia ilmennnyt muutamaa repliikin jankkausta lukuunottamatta. Sisällä oli mukava kuvata, pitäisi varmaan vuokrata studio ;)

Juuso saapui lämmittämään mökkiä ja lukemaan tenttiin, joten tiimi siirtyi ulos kuvaamaan kohtausta kuusi, Tonin saapumista naapuriin. Pakkasta oli ihan kivasti, mikä kuuluikin askelten äänten kirskumisena ja avustajien hytinänä. Kaikki jotka pystyivät pysyttelivätkin mökin sisällä ja liikenne edestakaisin oli vilkasta. Edellisen viikonlopun näppärä puomi, Johanna ilmestyi avustamaan kuvauksia hetkeksi. Esimerkillistä toimintaa, ei tarvinnut edes hakea vaan oma kyyti oli järjestetty pyörällä. Muutenkin ylimääräinen yllättävä avustaja helpottaa aina ohjaajan stressiä. Pakastumisen jälkeen tiimin kanssa pidettiin reilu lämmittelytauko ja valmistauduttiin kuvaamaan uudelleen hyisiä jääottoja Pasin ja Antin välillä.
Samaan aikaan mökissä oli vauhti päällä. Statistit saapuivat kun olimme menossa jäälle kuvaamaan ja vauhdikas maskeeraus lähti käyntiin mökin lämmössä. Kunhan uusintaotokset olivat nauhalla, kutsuttiin zombiestatistit yksi kerrallaan jäälle kuvattavaksi ja tapettavaksi. Hienoja suljinnopeudella höystettyjä otoksia syntyi kuin liukuhihnalta tähän tapaan.

Statistit olivat jälleen erittäin laadukkaita ja kärsivällisiä ammattilaisia, en kuullut mitään narinaa kylmyydestä ja viimasta. Luultavasti olin tarpeeksi painottanut etteivät kuvausolosuhteet ole aina ihanteellisia. Itse kyllä valitsisin aina ennemmin puolen tunnin räpiköinnin lumessa kuin koko päivän kärvistelyn pakkasessa storyboard kädessä. Vesuri Productionsia kohtasi kuvausten edetessä harvinainen ohgelma, veri loppui. Onneksi paikalla sattui olemaan Metsuri, joka sitten lähtikin veriostoksille ja samalla palautti yhden statisteista kotiin. Seuraavaksi jo puomina, mökki-isäntänä ja talonmiehenä toiminut Juuso pääsi vielä näyttelemään zombieta. Juusolta tämä onnistuikin taidokkaasti, ilmeisesti hän oli harjoitellut juuri tätä hetkeä varten. Kuvaukset jäällä hoidettiin lopulta pikaisesti purkkiin, koska miehet alkoivat jo hyytyä, minä mukaan lukien. Viimeiseksi kuvattiin vielä lyhyt, mutta riemastuttava kohtaus Antin, Pasin ja Kirstin välillä. Kohtauksessa talon isäntä, Risto kertoo mielipiteensä Suomen maanviljelyn nykytilanteesta Tonin ja Marikan ollessa hyvin huvittuneita. Muutamaan ottoon tuhlaantui yllättävän paljon aikaa laskevan auringon ja muuttuvien varjojen takia.

Kuvaukset päättyivät viiden aikaan ja siivoilimme mökin niin ettei meistä jäisi jälkeäkään. Olin hyvin kiitollinen että saimme käyttää mökkiä kuvauspaikkana, näin tiimi säästi yhden reissun Sonkajärven aroille. Pasin Samara ahdettiin täyteen ja Jeren luona päästiinkin sitten katselukopioden tarkastukseen. Otokset olivat äärimmäisen laadukkaita, juuri sellaisia kuin oli ollut tarkoituskin saada. Oli miellyttävää nähdä että tuntien pakkasessa palelu ei todellakaan ollut turhaa. Myös statistien näyttelijätyö yllätti positiivisesti. Huh, ohjaajalla oli rankka viikonloppu. Materiaalia tuli kuvattua paljon, eikä laadusta tingitty hetkeäkään. Lisäksi minun täytyi keskittyä entistä enemmän näyttelijöiden ohjaukseen kuvakulmien tarkastuksen lisäksi. Viikonloppu jätti minut väsyneeksi, mutta silti haluan päästä kuvaamaan mahdollisimman paljon lisää :)

Perjantai 11.3.2005 Päivä 9
Tiesin että viikonlopusta tulisi jälleen kerran rankka. Valvoin koko edellisen yön lukien tenttiin, joka tuntuikin aamusta menevän aivan hyvin :) Tentin jälkeen mentiin Jeren kanssa Metsurin kyydillä jälleen Kuopion Autokaupalle sponsoriautoa hakemaan. Tällä kertaa saimme käyttöön 9-hengen minibussin. Luulin jälleen autoa liian suureksi meille – ja tälläkin kertaa olin väärässä. Päivän aikaan käytiin kaupassa sekä haettiin kameravaunu joka mahtui hyvin kyytiin. Illalla viiden aikaan auto pakkailtiin täyteen ja Iisalmeen päin suunnattiin kuuden aikoihin. Kirstillä oli yksinään hulppeat tilat Kuopio-Sonkajärvi matkalla auton takana, taisipa Kirsti jo menomatkalla nukkua.

Sonkjärvellä oltiin yhdeksän aikaan ja ensimmäinen ”kuvaa” kajahti mökissä. Ilta eteni rauhallisesti kohtausta 13 kuvatessa, josta jatkettiin kohtaukseen 10. Kamera-ajoja hiottiin jälleen uudelleen ja uudelleen kohti täydellisyyttä. Viimeisenä yöllä kuvattiin kohtaus 17 Sonkäjärvellä huoltoasemalla. Tuuli oli hyytävä ja olin huolissani nauhalle tulevan äänen laadusta. Näyttelijätkin värisivät ja pistivätkin parastaan, jotta päästäisiin nopeasti lämpimään. Iisalmessa ohjelmassa oli katselukopioiden tarkastus Jeren ja Pasin kanssa, Kirsti menikin pikaisesti nukkumaan. Otot olivat laadukkaita ja olin hyvin tyytyväinen näyttelyn tasoon, dialogia oli luontevaa sekä sujuvaa. Kahden aikoihin ohjaajakin pääsi pikaisen huomisen ottojen esisuunnittelun jälkeen nukkumaan.

Lauantai 12.3.2005 Päivä 10
Päivä alkoi vasta kahdeksan aikoihin ja kymmeneltä oltiin Sonkajärven studiomökillä. Mukaan liittyivät avustajiksi Metsuri, Johanna sekä jo vakituinen Still-kuvaaja Suvi. Kohtaus 11:sta lähdettiin liikkeelle ja edelleen Kirstin ammattitaitoinen näyttely ilahdutti minua. Mukavaa että hyvä näyttelijä saa irti jotain ehkä hieman huonosti kirjoitetusta roolihahmosta. Lisäksi Pasin ja Kirstin yhteispeli toimi mainiosti. Jatkoimme kohtaus ysillä joka koostui Kirstin puolesta lähinnä lumessa makailusta. Kuvaus sujui oikeastaan koko päivän rutiinilla eikä suurempia ongelmia tullut eteen. Lopulta halkopino-kohtauksen jälkeen tiimi piti tunnin tauon mökin lämmössä.

Tiimi suuntasin kuudeksi Seppo Laatikaisen kyläkaupalle Paisuan tien varteen. Vastaanotto oli lämmin ja kauppaakin oli hieman siistitty kuvauksia varten. Kuvaamaan päästiin tehokkaasti ja kamera-ajosta kaupan käytävällä tuli näyttävä. Lisäksi Pasin ja Kirstin näyttely parantui uusintaottojen kertyessä ja elokuva alkoi jo muistuttaa draamaa tämän kohtauksen perusteella. Lentäväksi lauseeksi tulikin ”Myö tehhään ruamaa.” Pienen tauon jälkeen jatkettiin inserttikuvien otolla ja kauppakohtaus olikin purkissa. Yhdeksän aikoihin tiimi poistui kaupalta takaisin mökille. Alkoi puuduttava luodinpoisto kohtauksen kuvaus, joka oli tarkoituksella jätetty viimeiseksi. Puhekohtauksista ei oikein tulisi mitään enää näin pitkän päivän jälkeen.

Kohtauksen valojen asetteluun pienessä mökissä meni aikansa, mutta hyvää jälkeä tuli, kohtaukseen saatiin juuri haluamani värisävy. Storyboardin mukaan edettiin otosta toiseen ja avustajat alkoivat pikkuhiljaa nuokkua. Myös ohjaajan olisi tehnyt mieli ottaa vähän pitemmät nokoset takan lämmössä. Piristyin kuitenkin kun varsinaista goretusta päästiin tekemään, se näytti niin hyvältä. Aivan kuin luotia todella olisi revitty reidestä irti. Iisalmessa tarkastettiin jälleen otokset pikaisesti, hyvää jälkeä oli tullut. Nukkumaan pääsi nyt hieman myöhemmin, kolmen aikoihin.

Sunnuntai 13.3.2005 Päivä 11
Kahdeksan aikoihin Vesurin minibussi starttasi keräten statisteja ympäri Iisalmea. Tietenkin muutamat avustajat peruivat tenttikiireisiin ja sairastumisiin vedoten, mutta onneksi 4 Vesurin Iisalmen luottomiestä oli kuitenkin mukana. Uskoin että niilläkin jotain saataisiin aikaan.

Kymmenen aikaan aloitettiin kuvaamaan zombien hyökkäystä mökkiin. Kuvaus sujui tehokkaasti niukasta ajasta johtuen, osa statisteista piti palauttaa Iisalmeen parin tunnin päästä. Hyökkäys-otosten jälkeen kuvattiin yksittäisten zombien goretusta, laadukasta verisuihkua tuli, luultavasti parasta tähän mennessä. Antti Riuttanen yllätti positiivisesti näyttelemällä panikoivaa Ristoa. Muutenkin jalkaanpuremis kohtauksen otot onnistuivat yli odotusteni. Mr. Wolf kuljetteli statisteja takaisin Iisalmeen ja ydin tiimi jatkoi neljän aikoihin mökin sisällä kuvauksia.

Väsymys alkoi näkyä kuvauksen laadussa, onneksi näyttelijät sentään jaksoivat hyvin. Muutama kuvakulma sisäkohtauksessa ei ollut niin täydellinen, lisäksi värisävyn valintaan ei kiinnitetty huomiota ja siitä tulikin ikävän vihreä. Tämä pitääkin yrittää korjata editoinnin puolella ja on hyvä esimerkki kiireestä ja tiukan aikataulun seurauksena sattuvista pienistä mokista. Kuitenkin otot saatiin onnistuneesti purkkiin ja jo illan pimetessä auto pakkailtiin ja tiimi matkasi pienen Iisalmen pysähdyksen jälkeen Kuopioon. Tilava Transportterikin saatiin ahdettua täyteen mutta näyttelijöille jäi silti hyvin tilaa nukkua tulomatka. Ottoja tarkistellessa Riuttasen Antin sekopäiset ilmeet naurattivat edelleen. Viikonloppu jätti väsyneeksi ja olinkin tyytyväinen että n. 80 % elokuvasta oli purkissa. Vielä yksi tällainen rankka viikonloppu ja voisi täysin siirtyä rauhalliseen editointiin sisätiloihin.

Perjantai 18.3.2005 Päivä 12
Viimeinen täysi kuvausviikonloppu alkoi perinteisesti kuljetusvälineistön ja tarpeiston noudolla. Vesuri Productions matkasi tällä kertaa bussilla Kuopion Autokaupalle hakemaan syssleriä, josta sitten suunnattiinkin Kojaltekille hakemaan tyhjiä kaasupulloja loppukohtauksen rekvisiitaksi. Ne olivatkin komeita, mutta painavia. Lopuksi kävimme Jeren kanssa vielä aamupäivästä vilkaisemassa kuvauspaikkaa huomisen massaotoksia varten. Päivällä pidin pienen palaverin Kirstin kanssa viikonlopun repliikkien tulkinnasta ja merkityksestä.

Illalla vielä vilkaistiin huomisen kuvaussuunnitelmia. Pasi saapui Ekin mersulla puolenyön aikaan suoraan töistä. Huomisen suunnitelmat olivat selvät ja nukkumaanhan sitä oli ruvettava että jaksaisi taas lähteä kahdeksalta liikkeelle.

Lauantai 20.3.2005 Päivä 13
Yhdeksältä olin Jerellä odottelemassa statisteja maskeeraukseen. Oli jopa sen verran aikaa aamusta, että raakaleikkasin kohtauksen huvikseni. Kymmenen aikoihin Jeren luo saapui 8 statistia sekä Suvi, Kirsti ja Antti maskeeraamaan. Aamu menikin maskeerausta seuratessa, oli kiva katsella kun homma hoitui eikä minun tarvinnut tehdä muuta kuin välillä ehkä hoputtaa. Lisäksi näytti että pysyisimme hyvin ajassa.

Jo yhdentoista jälkeen aloitettiin siirtyminen kuvauspaikalle. Autojen vähyyden vuoksi osa statisteista täytyi jättää läheiseen kauppaan odottelemaan ja pelästyttämään viattomia lapsia. Järjestin kuljetuksen Neulamäestä mahdollisille statisteilla, paikalle ilmaantuikin peräti 5 avustajaa, hyvä että edes sen verran. Klo 12 kaikki olivatkin ajoissa Kolmisopella ja statisteja ainakin pikaisella vilkaisulla vaikutti olevan tarpeeksi, n. 20-30. Olisin kyllä luullut enemmänkin tulevan, olihan kuvausta mainostettu kaikille lääkiksen ihmisille. Luultavasti kaikkien tentistä läpi pääsy oli todellakin juuri näistä kahdesta tunnista kiinni, kuten epäilinkin :) Voi myös olla että suurimman osan piti ehkä äkillisesti mennä korjaamaan enon mökkiä tms.

Kuvattavana oli n. 15 ottoa zombijoukkion juoksusta ja aloimmekin heti töihin. Tiimiä oli kerrankin se oikea määrä, still- ja making of -kuvaajat, puomi sekä jokunen muu avustaja. Storyboardia seuraten edettiin otosta toiseen ja muutama statisti häipyi jo parin eka oton jälkeen vähin äänin pois. Tiedän että juokseminen ja huutaminen on rankkaa, mutta vois sitä silti edes loppuun asti yrittää. Onneksi ydinporukka jaksoikin ja jo kahden aikoihin kaikki tarpeellinen oli saatu kuvattua. Statistit ja avustajat kuljeteltiin pois, samaan aikaan pääosanäyttelijät harjoittelivat Ekin mersussa tulevaa kohtausta.

Kun palasin kuskikeikalta, jatkuivat kuvaukset tunnepitoisella kohtauksella. Pakkanen ja tuuli ei jälleenkään tehnyt tehtävää yhtään helpommaksi, mutta onneksi näyttelijöiksi oli valittu todellisia valioyksilöitä, jotka ymmärsivät ettei elokuva ilman tuskaa synny. Otosten näyttely oli aitoa ja laadukasta.

Jo neljältä lopetettiin ja siirryttiin lämpimään katselukopioita tarkastamaan. Varsinkin massaotokset yllättivät komeudellaan ja tyylikkyydellään, käytettävää materiaalia oli paljon, joten paikalle tulleiden parin tunnin uhraus ei mennyt hukkaan. Lisäksi Kirstin, Pasin ja Antin välillä oleva tunnepitoisen kohtauksen otokset olivat kerrassaan loistavia, uskoisin niiden saavan yleisössä edes muutaman kyyneleen nousemaan esiin. Päivä sujui erittäin hyvin ja kuvatusta materiaalista en löytänyt oikeastaan mitään vikaa. Kaikki paikalla olleet joutuivatkin useaan kertaan kuulemaan miten hyvin kuvaukset menivät. Kiitos siitä kuuluukin paikalle tulleille statisteilla ja avustajille.

Sunnuntai 21.3.2005 Päivä 14
Kuvattavia kohtauksia oli vain yksi, elokuvan loppu. Aikaa oli varattu reippaasti, koska kohtaus pitikin kuvata hyvin. Kymmeneltä aloitettiin jälleen tuulisella Kolmisopella ja mukaan tuli myös onneksi Suvi still-kuvaamaan. Kohtaus olikin parempi kuvata pienellä ja tutulla tiimilla sen intiimiyden vuoksi.

Otot saatiin talteen auringon paisteessa ja elokuvalle tuli toivoin mukaan kaunis loppu. Tajusin myös että piakkoin kuvaukset oikeasti päättyvät. Toisaalta jälkituotantoa lämpimässä asunnossa odottaa ja taas toisaalta kuvauksia jää kaipaamaan. Onneksi nauhalle jäävät muistot hyvistä hetkistä. Illalla katselukopioiden tarkastuksessa ei ilmennyt erikoisempia, sama laadukas näyttely jatkui edelleen. Odotan kunhan viikonlopun kohtauksista saadaan aikaa raakaleikkausta, luulisin näistä tulevan koko elokuvan parasta antia.

Maanantai 22.3.2005 Päivä 15
Päivän painiskelin tulevan ruotsin esitelmän kanssa ja ilolla irtaannuinkin siitä alkuillasta elokuvan tekoon, tosin en tiennyt mitä edessä olisi. Tarpeisto oli lähtöä odottamassa Jerellä ja Pasikin saapui hyvissä ajoin Iisalmesta. Tälle kerralla meillä oli onni saada aivan virallinen kuski, Lauri, joka oli koko tulevan yön varautunut kiperiin kuljetustehtäviin.

Pasin ja Jeren kanssa oltiin valmistelemassa kuvauspaikkaa seitsemän aikaan, Lauri lähti hakemaan statisteja seka Anttia maskeeraamaan. Maskeerauksen alettua kuvailimme joitain ottoja Vitriinin takapihalla. Normaalin pimeäkuvauksen tapaan aikaa meni huomattavasti valojen asetteluun oikeanlaiseen kulmaan. Onneksi paikalle saapui yllättäen Jyrki avustamaan, joten kuvaukset sujuivat aavistuksen nopeammin. Lopulta kymmenen aikoihin päästiin kuvaamaan statistien kanssa hyökkäystä. Hyvin sujui ja meidän statisteilla näytti olevan jopa hauskaa. Tytöt olivat välillä jopa liian innokkaasti Pasin kimpussa, niin etteivät kuulleet kuvauksen päättävää huutoa ”Kiitos!” Etenimme otoksesta toiseen melkoisella sykkeellä, en halunnut kylmettää statisteja ja Pasinkin piti mennä vielä aamu kuudeksi töihin.

Pitkällisen valojen säädön, parin maskeeraus- ja suunnittelutauon jälkeen kohtaus 18 oli kuvattu. Sukkani olivat jo aivan märät ja kaikki alkoivat näkyvästi uupua puolen yön aikoihin. Tunnelma oli ehkä hiukan kireähkö ja itse en varsinkaan olisi jatkanut pikkutarkkaan säätämistä, ei jokaista yksityiskohtaa voi ottaa huomioon kun on pysyttävä vielä jotenkin ajassa. Onneksi pääsimme etupihan puolelle kuvaamaan kylähullukohtausta, Teemu olikin jaksanut kärsivällisesti odottaa vuoroaan. Tämän kuvaaminen olikin sitten jo helppoa alkuillan toimintakohtauksen jälkeen. Keskusteluottoja, vähän kameran liikettä sekä ampuminen. Sisälle mennessä satuin osumaan jalalla puomiin, joka sitten vetäisi kameran kumoon, matalalta onneksi. Suurempia vaurioita ei näyttänyt tulleen, joten kuvaksia jatkettiin samalla sykkeellä päätökseen.

Vihdoinkin kaikki oli kuvattu, kello oli jo lähemmäksi kolme yöllä. Vein Kirstin ja Antin kotiin samalla kun Jere ja Pasi siivoilivat kuvauspaikan takaisin entiseen kuntoon ja pakkasivat tavarat. Pasi pääsi kolmen jälkeen ajelemaan Iisalmen suuntaan, jossa odottikin töihin meno parin tunnin päästä. Katselukopioiden tarkastus meni minun puolelta puoliunessa. Pasin päällehyökkäävät naiszombiet olivatkin todella painajaismaisen näköisiä, ainakin siinä tilassa. Tähän juuri pyrittiinkin! Lopuksi nauhalta löytyikin meille yllätys, yön viimeiset viisi ottoa eivät olleet menneet nauhalle. Epäilimme joko virhettä kasetissa tai sitten nauha oli kaatumiset tärähdyksestä jotenkin pompannut irti. Kamera kyllä toimi aivan normaalisti toisella kasetilla. Onneksi otoissa oli vain Pasi ja Kirsti, joten vielä kerran joudumme ydintiimillä kuvaamaan nämä pari hassua ottoa uudelleen. Kuitenkin pääosa kuvauksista on nyt ohi, jäljellä hieman uudelleen kuvausta sekä muutamia yksittäisiä hiihto-ottoja. Jaa, hyvä hyvä.

Sunnuntai 3.4.2005 Päivä 16
Kuvauspäivästä tuli leppoisa, kuvasimme uudelleen erään kohtauksen, muutaman uusintaoton sekä erilaisia ääniä. Heti aamusta kävin hakemassa päivän statistin, Koskis-Kallen maskeeraukseen. Kuvausten alussa olin maininnut että elokuvan aikaan en halua sotkea itseäni maskeeraustarpeisiin. Onneksi niin ei täytynyt tehdä tälläkään kertaa vaan maskin hoiteli paikalle tilattu Marjo, joka saikin näyttävää jälkeä aikaan.

Tiimi suuntasi Ekin mersulla mökille ja aloitimme kakkoskohtauksen uusintakuvauksella. Edellisen kuvauskerran näyttelyssä ei ollut mitään vikaa vaan kohtauksessa oli muutama pikku virhe, joten päädyimme kuvaamaan koko kohtauksen uudelleen. Työskentely sujui rutiinilla ja tällä kertaa kohtaus saatiin kuvattua jopa ilman virheitä. Kyyditsin Kallen takaisin kotiin lapsiaan pelottelemaan, samaan aikaan Jere ja Pasi kuvailivat muutamia ääniä Vesurin arkistoon. Palattuani mökille otimme nauhalle vielä muutaman uusinta- ja lisäoton. Pariin pätkään oli aikaisemmin jäänyt valo- tai tarkennusvirhe, nyt näiden yksittäisten ottojen mokat saatiin korjattua. Iisalmessa pidimme tauon katselukopioiden tarkastuksen lomassa. Lähdimme sitten rauhakseen jyskyttelemään mersulla Kuopioon päin. Kiirettä ei ollut, pimeää piti kumminkin odotella Vitriinin uusintaottoja varten.

Kirsti ilmaantui paikalle jälleen virkeänä kuvauksia varten ja jo ennen kymmentä olimme Vitriinillä valoja asettelemassa. Tällä kertaa kuvasimme uudelleen muutamat otot, jotka pari viikkoa sitten eivät yllättäen menneet nauhalle. Kirsti epäili yleisön huomaavan kaiken lumen sulaneen mutta iltainen ottojen tarkastus todisti jälleen, ettei sitä kukaan huomaa. Muutenkin päivän otot olivat jo tuttua ja turvallista tasoa, virheitä ei löytynyt. Elokuva siirtyykin nyt jälkituotantovaiheeseen, jäljellä on enää mukavia hetkiä huoneenlämmössä editoiden...